KKO:1980-II-58
- Asiasanat
- Lainhuudatus, Lainhuudatusmenettely
- Tapausvuosi
- 1980
- Antopäivä
- Diaarinumero
- V 77/509
A ja B, joille kummallekin oli myönnetty lainhuuto puoleen eräästä tilasta, olivat lainhuudatusmenettelyssä tekemässään hakemuksessa pyytäneet noiden lainhuutojen oikaisemista sen johdosta, ettei A:lla ollut hänelle myönnetyn lainhuudon tarkoittamaa saantoa tilan puoliskoon. Kun esitetty peruste koski muutosta lainhuutojen osoittamiin omistussuhteisiin, ei kysymystä voitu ratkaista lainhuudatusmenettelyssä, joten hakemus hylättiin.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A ja B olivat Kiteen tuomiokunnan käräjätuomarille 29/7 1976 antamassaan hakemuksessa lausuneet, että Kiteen kunnasta ollut, 20/1 1940 kuollut C oli omistanut X:n tilan Kiteen kunnassa. A:lle, jonka kanssa C oli 20/12 1938 vihitty avioliittoon, oli ollut tilaan avio-oikeus. A:n ja C:n ainoa lapsi, 18/11 1939 syntynyt B oli perinyt C:n koko jäämistön, jonka osalta A oli luopunut avio-oikeuteen perustuvasta oikeudestaan B:n ja hänen aviopuolisonsa hyväksi vasta 23/2 1976 tehdyllä ja 7/5 1976 täydennetyllä kauppakirjalla. A:n asiamiehen hakemuksesta Kiteen KO oli 28/4 1941 julistamillaan kahdella lainvoiman saaneella päätöksellä lainhuudatuksesta ja kiinteistönsaannon moittimisajasta annetun lain nojalla, verrattuna vuoden 1734 lain perintökaaren 11 luvun 1 §:ään, myöntänyt, edellisellä A:lle ja jälkimmäisellä B:lle lainhuudon hakemuksen mukaisesti kummallekin puoleen X:n tilasta katsoen, että he olivat saaneet nuo tilanosuudet, A avio-oikeuden nojalla ja B perintönä C:ltä. A:n asiamies ei ollut lainhuutoja hakiessaan esittänyt ositus- tai perinnönjakokirjaa, joka olisi osoittanut A:n saaneen puolet X:n tilasta. Hänellä ei ollut myöskään ollut A:n valtakirjaa eikä A ollut antanut ohjeita pesän jakoperusteista. B oli tuolloin ollut vielä alaikäinen. Kun A:lla ei siten ollut ollut omistusoikeutta tilaan, lainhuuto olisi pitänyt myöntää koko tilaan yksin B:lle mahdollisesti merkinnöin A:n avio-oikeudesta. Sen vuoksi A ja B olivat pyytäneet, että selostettuja lainhuutoja oikaisten myönnettäisiin B:lle lainhuuto hänen perintönä C:ltä samansa koko X:n tilaan mahdollisesti aiheellisiski katsottavin merkinnöin siitä, että A:lla oli tilaan avio-oikeus.
Käräjätuomari oli arkistokäsittelyssä 29/7 1976 tekemällään päätöksellä, koska puheena olevat lainhuudot oli haettu, tosin esittämättä kirjallista ositus- ja perinnönjakokirjaa C:n jälkeen, A:lle ja B:lle kummallekin puoleen X:n tilasta ja oli katsottava tuolloin sovitun tilan jakamisesta puoliksi kummallekin sekä lainhuudot oli myönnetty hakemuksen mukaisesti niin sanottuna pöytäjakona A:lle avio-oikeuden ja B:lle perinnön nojalla, hylännyt hakemuksen.
Itä-Suomen HO, jossa A ja B olivat hakeneet muutosta käräjätuomarin päätökseen, p. 4/3 1977 oli katsonut, ettei kysymyksessä olevia lainhuutoja tosin olisi pitänyt niitä haettaessa esitettyjen selvitysten perusteella myöntää siten, että A:n ja B:n oli todettu saaneen kummankin omistukseensa murto-osa X:n tilasta. Koskeivät A ja B kuitenkaan, ilmoitettuaan, että A oli luovuttanut B:lle avio-oikeuteen perustuvat oikeutensa C:n jäämistöön, olleet esittäneet selvitystä heidän osakkuuteensa C:n kuolinpesässä liittyvistä oikeustoimista eikä lainhuutoja niin ollen ja myöskin huomioon ottaen niiden myöntämisestä jo kuluneen ajan voitu oikaista lainhuudatusmenettelyssä, HO oli jättänyt asian käräjätuomarin päätöksen lopputuloksen varaan.
A ja B pyysivät oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällyttivät muutoksenhakemuksen.
KKO p. myönsi muutoksenhakuluvan ja tutki asian sekä totesi, että HO:n päätöksessä tarkoitetussa A:n ja B:n hakemuksessa pyydettiin tuossa päätöksessä mainittujen lainhuutojen oikaisemista sillä perusteella, ettei A:lla ollut ollut myönnetyn lainhuudon tarkoittamaa saantoa puoleen X:n tilasta. Kun esitetty peruste koski muutosta lainhuutojen osoittamiin omistussuhteisiin, ei kysymystä voitu ratkaista lainhuudatusmenettelyssä. Tämän vuoksi KKO katsoi, ettei ollut syytä HO:n päätöksen lopputuloksen muuttamiseen.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Saarni-Rytkölä, Hämäläinen ja Riihelä sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Surakka ja Winqvist